Keskuspankin edellinen johtaja Alan Greenspan alkoi ilmeisesti vähitellen itsekin uskoa erehtymättömyyteensä, ja määräsi jokaiseen finanssimarkkinoiden häiriöön samaa patenttilääkettä, ohjauskorkojen laskua.

Rahoitusmarkkinoille syntyikin vähitellen käsite ”Greenspan put”, luottamus keskuspankin ilmaisemaan valmiuteen aina tukea osake- ja pääomamarkkinoita riippumatta siitä, kuinka mielikuvituksellisille tasoille ne nousivat.

Ohjauskoron kuluttajahintainflaation tuntumassa tai sen alapuolella pitänyt rahapolitiikka salli amerikkalaisille iloisen kulutusjuhlan.

Maan talouden kannalta ikävämpää oli se, että kasvava osa kulutuksesta suuntautui ulkomaille, ja kotimaasta amerikkalaiset ostivat vain palveluita ja viihdettä, Big Maceja, elokuvia tai ammattilaiskoripalloa.
Suurimman yrityskohtaisen hyödyn korjasi Kiinasta kulutustavaraa tuova halpahalliketju Wal –Mart.

Elvytys on
kasvattanut vajeita

Greenspanin rahapolitiikan kaudella Yhdysvaltojen talouden ulkoisen tasapainon mittari, vaihtotase, painui ennätyksellisen alijäämäiseksi.
Homer Simpson ja kumppanit söivät kasvavassa määrin enemmän kuin tienasivat.

Matalien korkojen kaudella, syksystä 1998 alkaen, Yhdysvaltojen nimellinen kokonaistuotanto kasvoi viime kesäkuun loppuun mitattuna 62,8 prosenttia.

Talouden M2-rahamäärä kasvoi 80,5 prosenttia. Neljännes rahamäärän kasvusta perustui siis johonkin muuhun kuin taloudelliseen tuotantoon.

Löyhää rahapolitiikkaa on täydentänyt elvyttävä budjettipolitiikka. Presidentti George W Bush peri edeltäjältään Bill Clintonilta ylijäämäisen budjetin ja riensi oitisi keventämään amerikkalaisten verotusta.
Syyskuun 11. päivän iskun jälkeen myös liittovaltion sotilasmenot kääntyivät nopeaan kasvuun.

Vuonna 2001 liittovaltion budjetti oli 127,3 miljardia dollaria ylijäämäinen. Viime vuoden lopulla se oli 162 miljardia alijäämäinen käytyään pahimmillaan, vuonna 2004, 412 miljardia pakkasella.

Ilmankos kongressia on epäilyttänyt myöntää valtiovarainministeri Henry Paulsonillle vähintään 700 miljardin, mutta käytännössä rajattomat, valtuudet pelastaa pankkeja verovaroin. Ohjelma lisäisi Yhdysvaltojen velanoton vaikeuksia ja nostaisi maan korkotasoa nopeasti.

Pankkijärjestelmä
on pelastettava

Yhdysvaltojen pankkien pitäminen toimintakykyisinä on maan talouspäättäjien tärkein tehtävä.
Ilman toimivaa talousjärjestelmää kaupankäynti pysähtyy, ja etenkin palvelualojen työntekijät ovat pulassa.
Palveluita ei voi tuottaa varastoon odottamaan maksuhaluista palvelun tarvitsijaa. Tällä myös valtiovarainministeri perusteli tukipakettia kongressille alkuviikosta.

Pelastaakseen pankit Yhdysvaltojen liittovaltio tarvitsee lisää lainaa. Sen keskuspankki joutui jo toissa viikolla turvautumaan mm EKP:n ja Englannin Pankin apuun tukiessaan dollaria.
Viimeistään tämän pitäisi lopettaa käsitys siitä, että Yhdysvallat on maailman mahtavin talous ja ainoa supervalta.
Alijäämäinen talous jättää Yhdysvallat velkojiensa hyvän tahdon varaan.

Pankkikriisin ja talouden hoito on Yhdysvaltojen tulevan presidentin vakavin haaste. Siksi on mielenkiintoista nähdä, palaako senaattori McCain lainkaan kriisin hoitoa varten ottamaltaan aikalisältä kampanjansa pariin.
Presidenttiyden luovuttaminen suosiolla Barack Obamalle takaisi McCainille valtiomiehen maineen ja antaisi Obamalle samaa puoluetta edustavan kansanedustuslaitoksen kriisiä hoitamaan.

Pidemmällä poliittisella tähtäimellä se myös jättäisi kriisini siivoamisen demokraattien huoleksi. Heillä on onneksi kokoemusta talouden tervehdyttämisestä edellisen presidentti Bushin jäljiltä.
Se, riittävätkö senaattori Obaman valmiudet kriisin hoitoon on sitten ensi vuoden alkupuolen murhe.