Kalle Päätalo inflaation kourissa
Tänä perjantaina leffakriitikot pääsivät ensimmäistä kertaa näkemään Hannu Kahakorven ohjaaman Päätalo-elokuvan, ja pohtimaan näyttääkö Kai "Raid" Lehtinen tarpeeksi uskottavalta koillismaalais-tamperelaiselta rakennusmestarilta. Suurelle yleisölle ensi-ilta on 26.9.
Sääliksi käy elokuvan oheistuotemarkkinoijia, jos sellaisia nyt edes onkaan. Kalle Päätaloa (1919–2000) kun on käytännössä liki mahdoton tuotteistaa uudelleen – markkinoilla ei riitä siihen imua. Päätalon kirjojen jälleenmyyntiarvo on pudonnut järkyttävän nopeasti.
Ahkeran kirjailijan tuotannon kohtalo on hyvä esimerkki liian menestyksen aiheuttamasta inflaatiosta, tai sitten suomalaisten divarikirja-ostajien maun muuttumisesta.
Suurten ikäluokkien
vanhempien peruskirja
Kuumimpina 1980–1990-luvun myyntivuosina Gummerus painoi Päätalon kirjoja minkä ehti. 3,5 miljoonaa valmistunutta kirjaa ei meinannut riittää. Isänpäivä- ja joululahjakysyntä olivat valtavia, vaikka tiiliskivikirjat olivat suhteellisen kalliita.
Antikvariaateissakin Päätalot olivat vahvaa valuuttaa, koska useimmat fanit pitivät kokoelmistaan visusti kiinni.
Jälkimarkkinamuutos tapahtui miltei heti kirjailijan kuoleman jälkeen. Aluksi etelän kaupunkien antikvariaatit alkoivat kieltäytyä Päätalojen ostamisesta, vähitellen ilmiö levisi koko maahan.
Nopeat tai fiksut kirjankierrättäjät saivat vielä vuonna 2002 dumpattua esimerkiksi 17000-sivuista Iijoki-sarjaa maakuntien divareihin 75–100 eurolla.
Nyt Kassun elämästä kertovan sarjan yksittäisiä kirjoja saa ostaa parilla eurolla, ja koko pakettiakin muutamalla kympillä.
Kun Päätalon uskollisin lukijakunta on alkanut siirtyä autuaammille lukumaille, monelle perikunnalle on tullut yllätyksenä, ettei vaarin tai isän hellimä hyllyllinen Päätaloja kelpaakaan mihinkään.
Markkinoilla on yhä myös avaamattomia Päätalo-painosten jäännöseriä. Ostoskeskus Zeppeliinistä pystyi kesällä löytämään lavakollisen painotuoreita Päätaloja á 3,90 euroa.
Kustantajan nettikaupassa Päätalon romaaneista pyydetään yhä 30–40 euron hintoja.
Harvat ja halutut Päätalot
Parhaiten arvonsa on säilyttänyt Kalle Päätalon ei-omaelämäkerrallinen tuotanto, josta kustantaja otti vain pieniä painoksia.
Jotkut antikvariaatit huolivat vielä Koillismaa-sarjan (1960–1969) kirjoja. Signeerattuja ensipainoksia näkyy myynnissä 50 eurolla. Saman verran pyydetään sarjan aloitusteoksen englanninkielisestä versiosta Our Daily Bread.
Hyväkuntoisesta erillisteoksesta Susipari (1971) ostaja saakin maksaa jo 60–80 euroa.
Kalle Päätalo ei tietenkään ole ainoa divari-inflaation uhri. Samoin on käynyt Eeva Joenpellolle ja Veijo Merelle. Jotkut antikvariaatit ovat tänä vuonna alkaneet jo nyrpistellä Laila Hietamies/Hirvisaaren teoksille, eivätkä osta niitä suoraan. Vaihdon välineiksi ne vielä kelpaavat.
Toisaalta, kuluttajan kannalta Päätalon nykyinen markkinatilanne on vain hyvä asia. Riitun, Hiltu-Jakin, Kummun-patruunan ja muiden selkosten hahmojen maailmaan pääsee halutessaan nyt järkevällä hinnalla, ilman että viimeisetkin rahat menevät "helevetin mölläreihin", kuten isä-Herkko ehkä poikansa tuotoksia luonnehtisi.














Kommentit (5)
Yleinen tapaus on että kuolinpesästä tulee joku perillisistä peräkärryllinen kellastuneita kirjoja mukanaan ja toivoo että nyt lyödään rahoiksi vainajan arvokkaiden vanhojen kirjojen kokoelmalla.
Suurin osa kuorman sisällöstä on sitten Valittujen Palojen lyhennelmä-kokoomateoksia tai Suuren Kirjakerhon kuukaudenkirjoja ja sitten metrin verran Päätaloja.
Kyllä siinä yleensä suuret toiveet romahtaa kun kaupppiaan on pakko sanoa että valitan, ei nämä kelpaa muuksi kun jätepaperiksi. Vaikka ei niitä huolita sellaisenaan edes paperinkeräykseenkään ellei revi kovia kansia ja liimasitetä irti.
Oikeat klassikot kuten Mika Waltarit, A.E.Järviset ja Kirsi Kunnaksen lastenkirjat, ne näyttävät liikkuvan aina suhdanteista riippumatta ja käyvät kaupaksi.
Sen sijaan harvinaiset painokset muutamien vuosikymmenten takaa maksavat hunajata.
Perilliset ovat unohtamassa Päätalon ajan ihanteet joita heidän vanhemmillaan vielä oli.
Kyse on isosta asenteellisesta muutoksesta ja kaiken mittaamisesta rahalla.