Uskaltaako Pekkarinen koskea Olkiluotoon?

Olipa kyse kerrostalosta tai ydinvoimalatyömaasta, rakentamisen lainalaisuudet pysyvät samoina. Korkean kustannustason Suomessa rakennusyhtiöiden on lähes pakko säästää siellä missä voivat, ja se näkyy työnjäljessä. Virheet korjataan vain, jos niistä jäädään kiinni ja tilaaja uhkaa raastuvalla.

Suomen energia-alan tulevan ylpeyden, Olkiluoto kolmosen hitsaus- ja kasaamisongelmat ovat tuttuja jokaiselle uudisrakennuksia seuranneelle.

Näitä tarinoita olen kuullut ja välillä valitettavasti itsekin todistanut tämän nousukauden aikana ihan tarpeeksi.

Eräs suuren rakennuttajan kalliilla myymä kovan rahan taloyhtiö valmistui pääkaupunkiseudulle keskikesällä.

Työmaata seurannut asunnonostaja-DI ihmetteli rakennuttajalle jo keväällä joissain työtavoissa ja perustuksissa huomaamiaan outouksia. Rakennuttaja sanoi luottavansa vastaavaan mestariinsa, "eikä muutenkaan tässä vaiheessa kannata enää repiä rakenteita auki".

Seuraavan talven ensimmäisillä pakkasilla kerrostalon päätyseinään pamahti parin metrin pystyhalkeama. Rakenteita revittiin auki puolen vuoden ajan.

Toisessa uudispientaloyhtiössä ison rakennuttajan asenne virhemahdollisuuksiin oli samanlainen: alihankkijoihin täytyy luottaa, ja onhan työmaita valvottu tarkasti.

Kun yhden asunnon väki oli joutunut evakkoon kosteusongelmien takia, lattiat revitty ylös ja putket kuvattu, paljastui että talon monessa kolkassa putket ja jopa sähköjohdot kulkivat eri reittejä kuin mitä rakennuspiirustuksiin oli merkitty.

Mitään näistä virheistä eivät töitä "valvoneet" kaupungin, rakennusyhtiön tai rakennuttajan edustajat olleet havainneet.

– Ei meillä ole resursseja seurata kymmenien projektien jokaisen millimetrin edistymistä, puolusteli rakennuttaja. Ja olivathan kaikki kunnossa paperilla. Ja ainahan rapatessa, varsinkin betonia ja terästä rapatessa, roiskuu.

Tätä ajan henkeä muistaen ranskalaisen Bouygues-yhtiön, TVO:n ja jopa Säteilyturvakeskuksen raksavalvojien puheet tuntuvat kovin tutuilta. Perustuksiahan ne Olkiluodon nykyiset hitsausrakenteet vasta ovat, kyllä sinne mahtuu ronskimpikin työnjälki ja hutiloiden tehty liitos tai pari.

Todennäköisesti mahtuukin. Entä jos kyseessä olisi tavallinen rakennustyömaa?

Sattumalta muuten sellainen löytyy hyvin läheltä ydinvoimalan ylintä valvojaa, työ- ja elinkeinoministeriötä. Sen rakennuksessa on tehty pitkin kesää isoa remonttia tulipalon jäljiltä.

Jos elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (kesk) kuulisi väitteitä, että korjauksissa on ehkä fuskattu jotain, todennäköisesti hän normaalin kuluttajan tavoin kairauttaisi näytteitä kipsilevyseinistä ja tarkistuttaisi paikat perin pohjin. Vieläpä rakennusyhtiön laskuun, kuten pitääkin. 

Onhan kyse kymmenien ihmisten työpaikasta, työterveydestä ja työviihtyvyydestä, joista empaattiseksi tiedetty Pekkarinen osaa pitää huolta.

Myös Olkiluoto-hankkeessa on kyse aika monen ihmisen ja valtionkin kannalta isoista asioista. Ministeri onkin pyytänyt työmaan osapuolilta selvityksiä virhe-epäilyistä.

Ensi viikolla ministeri joutuu sitten näiden perusteella päättämään, pitäisikö ydinvoimalatyömaalla toimia samoin kuin muillakin vastuullisilla raksoilla: tutkia, kaivella ja nuuskia varmuuden vuoksi kaikki heti ennen kuin homma paisuu isommaksi, kalliimmaksi ja vaikeammaksi.

Vai uskoako ehdoitta, jos rakennusyhtiö ja valvojat vakuuttavat paperilla kaiken olevan kunnossa?

Pekkarinen on jo etukäteen ilmoittanut, ettei hän usko isojen virheiden mahdollisuuksiin. Eikä hänen mielestään Olkiluodon työmaata ainakaan tämän takia tarvitse pysäyttää. Väliäkö sillä, jos jokainen lisäpäivä tuokin uutta betonia, uutta rautaa ja uutta raskasta rakennetta entisten päälle.

Vanhan vitsin mukaan arkkitehdit peittävät työvirheensä seinämurateilla, kondiittorit kermavaahdolla ja lääkärit mullalla.

Ydinvoimalarakentajat ilmeisesti yrittävät tehdä samaa betonilla, mutta ministereiden tavoista ei ole vielä varmuutta.

"Mutkun minä uskoin, ettei rakennusvirheitä voi tulla" ei näin tärkeissä asioissa kelpaa jälkikäteen selitykseksi.