Olen perheeni kanssa juuri lopettelemassa lomaa Suomessa. Emme ole olleet täällä kesällä muutamaan vuoteen, mutta nyt korjasimme puutteen ja uskaltauduimme rohkeasti myös kehäkolmosen ulkopuolelle.

Siskoni uusi mökkinaapuri tarjosi meille ensikosketuksen kansamme kekseliäisyyteen. Jo keväällä hän rakensi valtavan laiturin ja hankki siihen perämoottorin. Nyt laituri kuljettaa niin uimahaluisia lapsia kuin mökin remonttitarvikkeitakin – ja hersyttää naapureiden nauruhermoja.

Laituri on ilman muuta venettä kätevämpi rakennustarvikkeiden kuljetuksessa. Kun se kiinnittyy paikalleen pieneen rantalaituriin, tavaraa voi liikutella pyörien päällä nostelematta kuormia veneeseen ja pois. Arkipäivän nerokkuutta!

Pian bongasimme järvellä myös toisen moottoroidun laiturirakennelman. Monipäinen seurue ajeli ponttoonien päälle pystytetyllä puulaatikolla, joka muistutti erehdyttävästi laidallista laituria.

Ehkä senkin rakentamiseen on ollut jokin niksipirkkamainen syy, jota me muut voimme vain arvailla.

Varasto kaukana,
apu naapurissa

Ihastuttava laiturikansa asuu – tai ainakin lomailee – Asikkalassa, Etelä-Hämeessä. Aluetta ei pidetä kekseliäisyyden keskittymänä, mutta ilmeistä innovatiivisuutta sielläkin on.

Asikkalasta lomamme suuntautui kohti Pohjois-Karjalaa. Joensuussa tarvitsimme ammattiapua, kun automme ohjaustehostimen neste valui ulos.

Merkkikorjaamo valitteli, etteivät varaosat ihan hetkessä tule, kun niiden varasto on nykyisin Etelä-Ruotsissa. Kun vikisin, ettei aikaa ollut odotettavaksi, ilman autoa Karjalan-kierros keskeytyisi ja sukusukkulointi siirtyisi, ruotsalaisvarastoa ei maininnut enää kukaan.

Korjaaja marssi naapurissa olevaan hydrauliikkaputkia valmistavaan liikkeeseen rikkinäisen osan kanssa ja pyysi heitä tekemään mittatilauksena uuden ja mieluiten heti. Auto oli valmis samana päivänä.

Ruotsin-osia olisi odoteltu neljä päivää, koska välissä olisi ollut viikonloppukin. Pohjois-Karjalassa omat ja naapurin neuvot ovat tärkeitä, kun virallisia teitä asiat hoituvat syrjäseutuviiveellä.

Innovaatioiden
ihmemaa

Arkipäivän kekseliäisyyttä näkyy joka talossa. Serkkupoikani on muuttanut vanhan sukutilan palvelemaan nykyaikaisen omakotiasujan tarpeita. Lämmitys perustuu omaan puuhun.

Serkkutyttöni löysi navetan vanhasta maitohuoneesta koneen, joka nyt pumppaa ja lämmittää järvivettä hänen mökillään.  

Pohjois-Karjala ei kuitenkaan ole suomalaisen kekseliäisyyden kehto. Tuo mantteli kuuluu Pohjanmaalle ja etenkin sen pohjoiselle suurkaupungille Oululle. Sikäläiset keksinnöt ovat usein päätyneet myös kaupallisiksi menestyksiksi.

Arki-innovaatioissa muu Suomi ei jää Oulusta jälkeen, vaikka rahaa keksinnöt tuottavat vain harvoin.

Ehkä innovatiivisuuden menestysresepti onkin jossain ihan muualla kuin itse keksinnöissä. Kenties pohjalaisessa uhossa, rikastumisen halussa tai yrittämisen tarpeessa?

Voi olla, että yliopistojen tohtoriohjelmien lisäksi – tai jopa sijasta - tarvittaisiin kannustimia rikastumishaluisille. Paraskaan hilavitkutin ei ole tuote ennen kuin joku keksii, miten ja kenelle sitä myydään.

Myynti-intoa ja markkinointikekseliäisyyttä löytynee eniten niiltä, jotka haluavat muita isomman talon, veneen ja auton.