Muuttoliike ravistaa Eurooppaa

Noin miljoona romanialaista on muuttanut Italiaan ja Espanjaan Romanian liityttyä Euroopan unioniin 1.1.2007. Yli 800 000 itäeurooppalaista, joista suurin osa on kotoisin Puolasta, on muuttanut työskentelemään Britanniaan neljän viime vuoden aikana.

Itse asiassa kahden viime vuoden aikana 1,5 miljoonaa puolalaista on muuttanut kotimaastaan, ja Puolan liityttyä vuonna 2004 Euroopan unioniin yli kaksi miljoonaa puolalaista on tehnyt saman.

Ukrainalaisten muuttoliike Tshekkiin, bulgarialaisten Turkkiin ja brittien Espanjaan ovat toki pienemmän mittakaavan muutoksia, mutta myös huomionarvoisia.

Maahanmuuttoaalto
voimistuu ja leviää

Saksa on asettanut rajoituksia itäeurooppalaisten palkkatyöläisten maahanmuutolle, ja suurin osa maahan saapuvista siirtolaisista onkin joko yrittäjiä tai työttömiä. Esimerkiksi Münchenissä laatoittajayrittäjien määrä kasvoi 119:sta 970:een vuosina 2004 ja 2005, eli EU:n ensimmäisen itälaajentumisen jälkeisinä kahtena vuotena.

Rajoituksistaan huolimatta Saksa oli vuoteen 2005 mennessä houkutellut 37 prosenttia kaikista ennen ja jälkeen EU:n laajentumisen muuttaneista itäeurooppalaisista siirtolaisista, kun taas Italiaan oli muuttanut 22, Kreikkaan yksitoista, Sveitsiin kahdeksan ja Britanniaan vain kolme prosenttia. Samana vuonna 13 prosenttia Saksan asukkaista oli ulkomaalaistaustaisia, mikä on enemmän kuin Britanniassa (10), Ranskassa (7), Espanjassa (5) tai Italiassa (3).

Kaksi vuotta kestänyt maahanmuuttoaalto Britanniaan, Espanjaan ja Italiaan on muuttanut lukemia merkittävästi, mutta tilastojen päivittämiseen tarvittavaa tietoa ei ikävä kyllä ole vielä saatavilla. Ihmiset liikkuvat nimittäin tänä päivänä nopeammin kuin tilastokeskukset ehtivät heitä tilastoida.

Ennen EU:n itälaajentumista monet tutkimukset ennustivat maahanmuuttoaaltojen synnyn. Ennusteet länteen muuttavien itäeurooppalaisten määrästä seuraavien 15 vuoden aikana vaihtelivat 2,5 prosentista 6 prosenttiin. Kohdemaiden muuttorajoituksista huolimatta viimeisten neljän vuoden aikana jo viisi prosenttia puolalaisista on lähtenyt siirtolaiseksi. Etukäteisennusteet olivat siis aivan liian varovaisia.

Ennen EU:n laajenemista keskustelu mahdollisista länteen suuntautuvista muuttoaalloista koettiin poliittisesti epäkorrektiksi, sillä poliitikot pelkäsivät ilmiön estävän koko laajenemisprosessin. Kun laajentuminen nyt on tapahtunut, muuttoliikkeestä puhuminen objektiivisesti on helpompaa.

Jäykät palkkarakenteet
hidasteena

Tämän päivän muuttoliike ei ole barbaarien invaasio, kuten italialaiset kutsuvat kansainvaellusaikaa, mutta ilmiöt ovat kyllä laajuudeltaan verrattavissa toisiinsa.

Kun maahanmuuttajat liikkuvat omaisuuden korkeasti suojaavien markkina-alueiden välillä, maahanmuutto on periaatteessa hyödyllistä niin maahanmuuttajille kuin kohdemaallekin. Maahanmuuttaja ansaitsee parempaa palkkaa kuin kotimaassaan, ja kohdemaa saa käyttöönsä halpaa työvoimaa, mikä on enemmänkin kuin hintansa arvoista.

Käytännössä tilanne on kuitenkin erilainen, eikä maahanmuutto ole yhtä hyödyllistä kuin se voisi olla. Kohdemailla on usein jäykkä palkkarakenne, joka estää maahanmuuttajien työllistämiseen tarvittavien lisätyöpaikkojen synnyn.

Jos kohdemaa esimerkiksi takaa työntekijöilleen minimipalkan ja tarvittaessa työttömyyskorvaukset, maahanmuuttajat yksinkertaisesti pakottavat maan omat kansalaiset hyvinvointivaltion tukien varaan. Tämä ei kuitenkaan suoranaisesti ole maahanmuuton ongelma, vaan huonosti suunniteltujen työmarkkinoiden ja sosiaalitukijärjestelmän seurausta.

Ammattitaito ja koulutus
arvossa

Kohdemaat koettavat usein rajoittaa maahanmuuton ammattitaitoisiin työläisiin. He sijoittuvat työmarkkinoilla segmentteihin, joissa palkat joustavat riittävästi myös alaspäin, mikä taas tarjoaa maahanmuuttajille lisätyöpaikkoja.

Tähän mennessä kohdemaat ovat kuitenkin houkutelleet ammattitaitoisia työntekijöitä hyvinkin vaihtelevasti. Parhaiten menestyneet maat tässä suhteessa ovat olleet anglosaksiset maat kuten Kanada, Irlanti, Australia, Yhdysvallat ja Britannia, ja myös Tanska ja Norja.

Yli kolmanneksella näiden maiden maahanmuuttajista on kolmannen asteen koulutus, Kanadaan ja Irlantiin muuttaneista jopa 45 prosentilla.

Huonoimmin menestyneillä mailla, kuten Italialla, Itävallalla, Saksalla, Ranskalla, Portugalilla ja Hollannilla, maahanmuuttajista kolmannen asteen koulutus on alle neljänneksellä. Italiassa koulutettujen maahanmuuttajien osuus on vain 11 prosenttia, mikä on alhaisin saatavilla olevista tilastoista löytyvä luku.

Yhdysvallat
houkuttelee tähtioppilaita

Aivovuoto anglosaksisiin maihin, varsinkin Yhdysvaltoihin, on hämmästyttävä. Parhaista yhdysvaltalaisista yliopistoista valmistuvat luokat ovat täynnä ulkomaisia opiskelijoita, ja 27 prosenttia Yhdysvalloissa ammattiaan harjoittavista lääkäreistä on ulkomaalaisia. Sodanjälkeisen Amerikan kasvu ja dynaamisuus olivatkin suurelta osin juuri ammattitaitoisten maahanmuuttajien ansioita.

Ennen ja jälkeen toisen maailmansodan monet ammattitaitoiset maahanmuuttajat tulivat Yhdysvaltoihin Euroopasta, varsinkin Saksasta. Viime vuosikymmeninä aasialaiset ovat hallinneet maahanmuuttotilastoja Intian, Pakistanin ja Filippiinien kansalaisten muodostaessa suurimmat muuttoaallot.

Nykypäivän aivovuoto ei ole vain yksisuuntaista nousevista ja kehittyvistä maista rikkaampiin maihin suuntautuvaa vaan myös Euroopasta Yhdysvaltoihin.

Useimmilla tutkimusaloilla Euroopassa syntyneet ”tähtioppilaat” työskentelevät ja opettavat mieluummin Yhdysvalloissa kuin Euroopassa. Huomion arvoista on, että Gilles Saint-Paulin tutkimuksen mukaan juuri nämä tähtioppilaat tuovat maalle kasvua ja vaurautta.

Kunnollisen korkeakoulututkinnon hankkineet ihmiset ovat myös tärkeitä maan taloudelle, ja juuri tässä kohtaa joidenkin Euroopan maiden menetys on huomattava. Korkeakoulutetuista espanjalaisista kolme, ranskalaisista neljä, italialaisista seitsemän ja saksalaisista yhdeksän prosenttia asuu ulkomailla. Yllättävää on, että Irlanti ja Britannia johtavat tätä kategoriaa 34:llä ja 17 prosentilla.

Luvut voivat tietysti myös kuvastaa runsaslukuista molempiin suuntiin tapahtuvaa vaihtoa anglosaksisten maiden välillä, tai korvaavaa muuttoliikettä, jossa ammattitaitoiset ihmiset saapuvat maahan samalla, kun kotimaiset ammatti-ihmiset muuttavat vaikkapa työn perässä muihin anglosaksisiin maihin.

Eurooppalainen maisema tulee muuttumaan yhtä nopeasti tämän vuosisadan aikana kuin suurten kansainvaellusten aikaan. Historialla tulee tulevaisuudessa olemaan monia tarinoita kerrottavanaan siitä, mitä tämä kaikki todella merkitsi Manner-Euroopalle. Tällä hetkellä satunnainen tarkkailija on asiasta kuitenkin melko tietämätön.

Hans-Werner Sinn on Münchenin yliopiston taloustieteiden professori ja arvostetun saksalaisen Ifo-taloustutkimuslaitoksen johtaja.