Testissä nappikuulokkeiden eliitti

Olimme Phi Phi -saarilla ja vähän vastentahtoisesti pulahdin snorklaamaan. Yhtäkkiä olin keskellä kolmiulotteista Cousteau-maailmaa: sadat ja tuhannet kaikissa sateenkaaren väreissä uivat kalat ympäröivät minut ja maskini.

Minä onneton olin luullut, että kaikki on nähty eikä mikään enää tunnu missään. Saman tunteen koin, laitoin q-Jays-kuulokkeet ensi kerran päähäni ja painoin Ipodin keskinappia.

Mp3-soitinten mukana tulevat kuulokkeet ovat pääsääntöisesti kehnoja. Nappikuulokkeiden ongelmina ovat istuvuus ja elementtien pienuus, joka on kostautunut huonona bassotoistona.

Matkustaville musiikinkuuntelijoille on tarjolla joko aktiivisella tai passiivisella melunvaimennuksella varustettuja kuulokkeita. Aktiivisissa on pienet mikrofonit, joiden äänittämän informaation pohjalta pikkutontut syöttävät vastaääntä. Passiivinen melunvaimennus on taas hieno nimi tavallisille korvatulpille.

Testing, testing,
testing

Tätä kolumnia varten testasin kolme paria high-end-nappikuulokkeita. Shure SE530 on voittanut tukun erilaisia testejä. Haastajana oli västerålaisen Jaysin q-Jays, tasapainottamaan valitsin Shuren SE420.

Jaysien johto on 62 cm pitkä, juuri sopiva rintataskussa pitämiseen. Molemmat Shuret taas oli varustettu kiusallisen lyhyellä 45-senttisellä johdolla.

Tasapuolisuuden nimissä kuunneltaessa kaikkiin käytettiin Jaysin jatkojohtoa. Q-Jaysit olivat ehdottomasti pienimmät, kuulokkeet melkein katosivat korvakäytävään.

Kaikki valmistajat olivat ottaneet kiitettävästi huomioon istuvuuden. Jokaisesta paketissa on adaptereita. Q-Jaysit testasin silikoni- ja Shuret vaahtomuovitulpilla.

Kaikki kuulokkeet olivat monielementtisiä. Yhden elementin, "kaiuttimen", sijasta napissa on kaksi, Shure SE530:ssä jopa kolme elementtiä. Kukin elementti on hienosäädetty toistamaan omaa äänialaansa, toinen matalammille ja toinen korkeammille äänille.

Ilmassa Embraer 170,
paikka 10C

Ensimmäisenä testikappaleena kuuntelin Daniel Barenboimin ja West-Eastern Divan Orchestran live-levytystä Beethovenin yhdeksännestä.

SE530 erotteli äänet selkeästi, israelilais-palestinialaisen orkesterin kaikki soittajat ovat kohdallaan. Kuulokkeet eristivät hyvin: Barenboimin partituurin rapsahdus kuuluu selkeästi tämän kääntäessä sivua. Kaikki tapahtui moottorin kohdalla piensuihkukoneessa.

Shure SE420n, edellisen pikkuveljen, sointi oli yllättävän kireä, mutta René Papen O Freudeen mennessä oli äänestä oppinut jo pitämään. Q-Jays tuntui eristävän ulkopuolisia ääniä vähemmän, ehkä kyse oli vaahtomuovitulppien istuvuudesta.

Bassotestiin valitsin Tony Allenin, luotsaaman Psyco On Da Bus -orkesterin kappaleen Afropusherman ainoastaan bassojen takia.

Shure SE530 ei pettänyt taaskaan. Luonnollista, syvää bassotoistoa, jonka päältä olisi voinut vaikka syödä. SE420ssa ylemmät keskiäänialueet korostuivat, bassot olivat kuitenkin kohdallaan. Kapteenin kuulutus kuului vaimeana taustalla. Q-Jays eristi yhä huonoimmin eikä basso ollut niin voimakas. Tuntui, että korvissa on kuulokkeiden Volvo.

Melkein merellä ja
Intercity 88 JYV–HEL

Lauttasaaren ympäriajossa SE530t tuntuivat päästävän tuulen suhinaa läpi. Siksi kokemus ei ollut niin järisyttävä kuin lentokoneessa. Q-Jayseihin vaihdoin tulppia. Eristävyys ja bassotoisto paranivat selkeästi.

Intercity-junassa kuuntelin klassisena kappaleena John Eliot Gardinerin ja Monteverdi-kuoron tulkitsemaa Ein ungefärbt Gemüte-aaria ja Alles nur was Ihr wollet-kuoroa Bachin kantaatista 24.

SE530t soivat kauniin tasapainoisesti. Tismalleen samoilla korvatulpilla Shure SE420 ei eristänyt jostain syystä yhtä paljon ja se kuulosti taas kireämmältä. Q-jays asettui johonkin edellisten väliin: vähemmän bassoa mutta kirkkaampi sointi.

Bassotestissä käytetyn Lyfe Jenningsin Ghetto Supermanissa 530n korkeä pää erottui häiritsevän kirkkaana. Jays tarjosi yllättäen miellyttävimmän basson.

Elokuvaääntä testasin JP Siilin Ganes-elokuvan Tavastia-kohtauksella. Jaysin toisto oli vähän mutainen, SE420 kirkasta puuroa. SE530 erotteli kauniisti. Yleisö ja Eero Milonoffin Remu-tulkinta pysyivät omissa lokeroissaan.

Raha ei
ratkaise

Kaikki kuulokkeet soivat ehdottomasti alkuperäisnappeja paremmin. Mikäli vain viettää aikaansa kuulokkeet päässä, parempien kuulokkeiden hankinta on suositeltavaa.

Jos kuuntelee ensisijaisesti klassista ja katsoo elokuvia,selvä valinta on Shure SE530. Yleiskuulokkeiksi valitsisin q-Jaysit. Niiden hinta–laatu-suhde on erinomainen, koko loistava ja lisävarustevalikoimalla pidetään useampia kuulokepareja toiminnassa pitkään.

Q-Jaysien ja SE420:n ero oli niin pieni, että sadan euron lisähintaa on hankala perustella.

Shure SE530-E, 385 €, www.verkkokauppa.com
Shure SE420, 290 €, www.verkkokauppa.com
Jays q-JAYS, 139 €, www.bittiliiteri.net

Viikon vinkki:

Jokaiselta vuosikymmeneltä löytyy Se Historiallinen Levy.

60-luvulla se oli Sgt. Pepper, 70-luvulla David Bowien Heroes, 80-luvulla Peter Gabrielin So ja 90-luvulla U2n Achtung Baby. Kahta näistä yhdistää rockmusiikin Nutrasweetiksi kutsuttu tuottaja Brian Eno.

Viikonloppuna brittiläinen Coldplay julkaisi Suomessa uuden albuminsa Viva La Vida, jonka tuotannosta ja äänimaisemista vastaa samainen herra Eno.

Aikaisemmin vahvasti semi-irlantilaiseen stadionanthem-perinteeseen nojannut yhtye on saanut uudet vaatteet. Viva La Vida ei välttämättä ole SHL, mutta sillä on suuret hetkensä.