Tunnen aina pientä epäilystä, jos kustantaja haluaa kannessa muistuttaa tekijän edellisestä kirjasta. Naomi Kleinin keltaisen tiiliskiven kannessa lukee No Logon tekijältä.
No Logo on mielestäni yksi tämän vuosituhannen tärkeimmistä kirjoista. Se tarttui kansainvälisten suuryritysten häikäilemättömyyteen uudella tavalla. No Logo toi hikipaja-sanan kieleen. Sitä kirjaa rakastin.
Tuhokapitalismin nousu ei herätä samoja tunteita. Kieltämättä minulla on läheisempi suhde Niken lenkkareihin kuin vaikka Milton Friedmaniin tai Chicagon koulukunnan talouskokeiluihin.
Klein on globalisaatioaktivisti. Aktivisti on ärhäkkä ja näkee asiat joskus hieman yksioikoisesti. Se tekee kirjasta hankalan lukea.
Kirjan lukeminen onkin ollut harvinaisen työlästä. Alku meni hyvin, mutta vauhti loppui aina kesken. Minulta, ei Kleinilta.
Klein kääntää lisää kierroksia, vyöryttää dataan hukuttaa lukijansa ja asiansa yksityiskohtiin. Ne ovat kiinnostavia, kyllä, mutta ne eivät vie asiaa eteenpäin.
Välillä pohdin, sitä kenelle Klein on kirjansa kirjoittanut, Pohjois-Amerikan markkinoille? Rohkenisin sanoa, että eurooppalaisilla on aika realistinen ja puolueeton käsitys monista maailmapolitiikan tapahtumista ja historian kulusta. Kleinin tekstistä jopa kaltaiseni humanisti löysi epäjohdonmukaisuuksia.
Enkä kaikesta huolimatta oikein voi uskoa, että kapitalismi on koko maailman kattava salaliitto. Olen pahoillani siitä, että en voi fanittaa tätä kirjaa. Paatoksellisuudestaan huolimatta se käsittelee tärkeitä asioita. Kirjaa kannattaa lukea – ja ainahan voi harpata.
Naomi Klein: Tuhokapitalismin nousu (The Shock Doctrine: The Rise of Disaster Capitalism), 34,90 WSOY
Klein tulee Suomeen kesäkuun alussa. Yleisöluennot ovat Metsätalolla, torstaina 5. kesäkuuta kello 12.00–13.30. Paikalla Kleinin kanssa ovat keskustelemassa maailmanpolitiikan professorit Heikki Patomäki ja Teivo Teivainen. Samana päivänä Klein esiintyy Akateemisen kirjakaupan kohtaamispaikalla kello 16.30.



















Kommentit (14)
Kiitokset päivän parhaasta quotesta. Jos pitäisin antropologian kurssia, ottaisin tämän klassiseksi esimerkiksi euro/etnosentrismistä.
Tai sopisihan tuo myös viestinnän kurssille osoittamaan toimittajan ylimielisyyttä.
Tässä se vaara piileekin että päättävät elimet ei kuule kansan mielipidettä vaan haluavat olla omassa piirissään...Ei sieltä eduskunnasta niin pitkä matka ole Hakaniemen torille etteikö voisi avartaa maailmankatsomustaan...Tässä kommentoia haluaa jakaa jo kansan porvareihin ja torppareihin kuten eka kommentissa mainittiin...
No Logo oli hyvä kirja ja erittäin merkittävä sellainen ... sen jälkeen kun oli ohittanut huuhaa lässytykset siitä kuinka ihmiset tanssii kaduilla ja valtaa yleiset tilat takaisin suuryrityksiltä yms.
Brändit, Nike ja sweatshop jutut olikin jo sitten kultaa siinä kirjassa.
Suosittelen lämpimästi junioreiden luettavaksi jotka kuolaavat kalliiden nike lenkkareiden perään. Kummasti alkaa simmut aukemaan nuorella kun tajuaa että halvat ja hyvät lenkkarit voivat hyvin tulla vaikka ihan samasta tehtaasta, toiseen isketään brändi päälle, toiseen ei. No Logo kirjan jälkeen näkee brändit ja markkinatalouden kyllä ihan eri valossa.
Saako kysyä että mitä teet talouslehden palstalla? Ajatuksenkulustasi päätellen olet löytänyt poliittisen kotisi enemmänkin Hakanimen torin ja Kansan Uutisten rajaamalta akselilta.
Aaah yes! Päätit vetää sit kunnon orja-asenteella!