Sijoittaja, keskittymät vaarantavat rahasi!
Peli yhden kortin varassa on aina riski. Myös pörssimaailmassa on tästä tuoreita esimerkkejä, joista uusin on Finnlinesin osinkopolitiikkaan liittyvä riita.
Yhtiön hallitus esitti, että Finnlines ei maksaisi osinkoja. Suurin vähemmistöomistaja eläkeyhtiö Ilmarinen kaatoi esityksen. Huomenna riitaa käsitellään ylimääräisessä yhtiökokouksessa.
Pääomistajaperheen italialaisen Grimaldi Groupin edustaja Emanuele Grimaldi esitti Helsingin Sanomissa sunnuntaina rajun vastauhkauksen. Jos pienemmät omistajat vaativat osinkoa ylimääräisessä yhtiökokouksessa, ajavat Grimaldit läpi suunnatun osakeannin. Tällöin kaikki omistajat joutuisivat sijoittamaan osinkonsa yhtiöön säilyttääkseen entisen omistuksensa.
Grimaldien uhkaus voi olla normaalia, italialaista pikkupoikaretoriikkaa. Sijoittajille se osoittaa kuitenkin, millainen riski on liian hallitseva pääomistaja, jonka mielestä pienosakkaiden mielipiteellä ei ole väliä.
Grimaldi kertoi Helsingin Sanomissa, että pääomistaja kantaa vastuun yhtiön kehittämisestä. Eli väitteen saattoi kärjistäen lukea, että "me päätämme ja muut voivat pitää turpansa kiinni".
Suurella omistajalla pitääkin olla valtaa enemmän kuin pienillä omistajilla. Valtaa ei kuitenkaan saa käyttää pienten omistajien etua vastaan. Siksi Grimaldien uhkaus poikisi toteutuessaan melko varmasti oikeusriidan, joka olisi haitaksi kaikille osapuolille.
Valtio-omistus
aiheuttaa kohuja
Yksi suuri omistaja on ongelma toisinaan myös valtion omistamissa pörssiyhtiöissä. Niin pienet kuin suuretkin riidat politisoituvat helposti erikoisella tavalla niin, että itse asia jää pahimmillaan ainakin julkisuudessa puoluepolitikoinnin jalkoihin.
Tämä on rasittanut moneen kertaan TeliaSoneran ja Fortumin julkisuuskuvaa ja nyt viimeksi Stora Enson mainetta. Poliittiset kähinät vievät myös yhtiön johdon aikaa enemmän kuin muissa pörssiyhtiöissä.
Valtion omistamissa pörssifirmoissa ongelma syntyy, koska julkisuudessa yrityksiltä odotetaan asioita, joita ei muilta pörssiyhtiöiltä voi odottaa. Sanoipa jopa tasavallan presidentti, että valtion pitäisi ajaa aluepolitiikkaa ja työllisyyspolitiikka valtion omistamien pörssiyhtiöiden kautta.
Jos näin oikeasti vaadittaisiin, joutuisi pörssiyhtiön hallitus ajamaan yhtiössä erikseen normaalien omistajien tavoitteita ja erikseen valtion tavoitteita. Tilanne olisi täysin kestämätön pörssiyhtiölle, jonka johto ei saa lain mukaan ajaa pelkästään yhden omistajan etuja.
Yksi asiakas
lähtee nopeasti
Sijoittajan kannalta riskialtis keskittymä on myös yhtiö, jolla on vain yksi merkittävä asiakas. Tällainen tapaus on ollut esimerkiksi Perlos, jolle Nokia on tuonut jopa 85 prosenttia liikevaihdosta.
Yhden asiakkaan varassa elävä yritys voi menettää suuren osan liikevaihdosta samana päivänä, kun pääasiakas päättää vaihtaa toimittajaa.
Perloksen tapauksessa yhtiön talousjohto pohti jopa eräässä vaiheessa, pitäisikö tulostiedottamisessa luoda sumuverho, ettei Perloksen tulos paljastaisi asioita Nokian tilanteesta. Pohdiskelu ei ilmeisesti johtanut mihinkään toimiin. Pelkkä pohdinta kertoo kuitenkin, että yhden asiakkaan yritys on riski sijoittajalle.
Yksi tuote ei
elätä ikuisesti
Suuri riski on myös yhtiössä, jonka toiminta on rajusti yhden tuotteen varassa. Silloin uusi innovaatio, uusi kilpailija tai väärä investointi voi aiheuttaa yritykselle arvaamattomia seurauksia.
Vastaavalla tavalla poikkeuksellinen riski syntyy, kun yritys investoi rajusti yhteen kohteeseen. Tästä hyvä esimerkki oli aikanaan Soneran jätti-investointi saksalaiseen umts-lupaan. Sijoitukset haihtuivat savuna ilmaan ja yritys ajautui ruotsalaisen Telian syliin pilkkahinnalla.
Tuoreempi esimerkki tästä on Ruukki Group, joka ilmoitti tekevänsä suurinvestoinnit Venäjän sellubisnekseen. Suunnitelma oli houkutteleva, mutta pienelle yhtiölle pelottavan suuri. Hankkeen ajautuminen ongelmiin on painanut kurssia roimasti.
Silmät toimivat
paremmin kuin laki
Keskittymien estäminen lainsäädännön avulla on vaikeaa. Esimerkiksi maksimiomistukselle on hankala asettaa järkevää rajaa. Sama koskee asiakaskunnan määrää.
Sen sijaan sijoittajan kannattaa pitää silmänsä auki ja ymmärtää, millainen riski keskittyneissä yhtiöissä voi piillä.
Samalla kannattaa muistaa, että riski voi olla myös positiivinen asia. Suureen riskiin liittyy aina voitonmahdollisuus.Tärkeintä on kuitenkin tiedostaa riskin olemassaolo.















Kommentit (10)
Asunto-omistuksissa sen sijaan rahat säilyivät paljon paremmin. Vastaavalla ajalla vanhojen kerrostaloasuntojen hinnat nousivat koko maassa keskimäärin 3,6 prosenttia. Pääkaupunkiseudulla hinnat nousivat 4,2 prosenttia ja muualla Suomessa 3,0 prosenttia.
Kannattaa muistaa, että kiihtyvän inflaation oloissa asunnot ja kiinteistöt ovat erinomaisia varallisuuden suojia! Asunto on tavalliselle ihmiselle myös sikäli hyvä säästökohde, että se on konkreettinen asia ja helppo ymmärtää, eikä markkinoihin liity finanssimarkkinoiden tapaan keinottelua.
GEtä lukuunottamatta monialakonsernit ovat olleet poissa muodista jo pari vuosikymmentä, kun yrityksen johto on halunnut minimoida työnsä. (Seuraava askel töiden minimoimisessa olikin sitten nämä firmat, joita kukaan ei johda muuten kuin nimellisesti ja kuvallisesti). Suuri riski on siis myös yksi tuoteryhmä, jonka mukana yhtiö jää ajan jalkoihin.
Kannattaa muistaa, että kiihtyvän inflaation oloissa asunnot ja kiinteistöt ovat erinomaisia varallisuuden suojia! Asunto on tavalliselle ihmiselle myös sikäli hyvä säästökohde, että se on konkreettinen asia ja helppo ymmärtää, eikä markkinoihin liity finanssimarkkinoiden tapaan keinottelua.
Asunnon hinnan muodostus on todella vaikea ymmärtää - asunto on rahamarkkinaderivaatti - joten bullerot asuntomarkkinoilla ovat momentum-pelaajia. Spekulaatio maksoi Helsingissä asuntovelan ja hoitokulut viime vuosikymmenenä - rahaa ei kuitenkaan pitemmän päälle tule ulos tyhjästä.
USAssa asuntomarkkinoilla käydään kauppaa hintajohdannaisilla pankkien kesken. Nämä pääsevät harvemmin uutisiin.
Suomen valtio ei missään oloissa käyttäyisi samaan tapaan kuin Grimaldien suku.
Ehkäpä pienosakkaiden kannattaisi kiinnittää huomiota siihen kuka sen lopun firmasta omistaa. Fortum ja SE ovat erinomaisia esimerkkejä siitä kuinka valtion muut intressit eivät vaikuta osakkeenomistamiseen.
Ihan varma en olisi etteikö Grimaldien suvulle päädy rahaa Finnlinesista muita reittejä pitkin...
Voi miten rikastuttava elämys, sanoisi kultuuripirien edustajat.
Hyvä firma, hyvä palkka, jotain jää sijoitettavaakin kuukausittain. Typerää valitusta, ketjun aloittaja valittaa pörssikurssien tulleen alas, no voi voi,
en tiennytkään niiden voivan sahaavan...
Olen "tavallinen ihminen", ja pidän osakkeita edelleen oivana "säästökohteena".
Mielestäni suomalaisessa asuntokaupassa keinottelu on läsnä jokaisessa kaupanteon vaiheessa, alkaen tontin hankkimisesta kauppakirjan allekirjoittamiseen.
Ilmeisesti keinottelulla ei ole mitään tekemistä asian kanssa, kunhan hinnat vain nousevat yleistä kustannustasoa nopeammin...