Putoava dollari
Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva
Kun euron arvo maaliskuun alussa nousi yli 1,50 dollariin, Euroopan keskuspankin pääjohtaja Jean-Claude Trichet sanoi toimittajille olevansa huolestunut euron nopeasta vahvistumisesta. Hän halusi "korostaa" Yhdysvaltain valtiovarainministeriön virallista, vahvaa dollaria tukevaa linjaa. Useat eurooppalaiset valtiovarainministerit ovat toistaneet samankaltaista sanomaa Trichet'n ilmoituksen jälkeen.
12.4.2008 15:28
22
Todellisuudessa Yhdysvalloilla ei tietenkään ole mitään dollaripolitiikkaa – se antaa markkinoiden määrätä valuutan arvon. Yhdysvaltain hallitus ei puutu valuuttamarkkinoiden toimintaan dollarin tukemiseksi, eikä maan keskuspankin Fedin rahapolitiikalla todellakaan ole tällaista päämäärää.
Eikä Fed itse asiassa pyri myöskään alentamaan dollarin arvoa. Vaikka keskuspankin viime kesänä alkanut koronlaskupolitiikka on heikentänyt dollaria, korkotason alentamisen päämääränä on ollut heikentyneen talouden elvytys.
Kaikesta huolimatta kaikki Yhdysvaltain valtiovarainministerit ovat ainakin Bill Clintonin hallinnon Robert Rubinista alkaen dollarin arvosta kysyttäessä toistaneet mantraa, jonka mukaan ”vahva dollari on hyväksi Amerikalle”. Vaikka tämä tuntuu paremmalta vastaukselta kuin ”en kommentoi”, lausahdus ei kerro paljonkaan Yhdysvaltain hallituksen nykyisistä tai tulevista toimista.
Valtiovarainministeriön ainut selvästi ilmoitettu valuuttatavoite onkin painostaa Kiinaa nostamaan juanin arvoa, mikä vastaavasti heikentäisi dollarin arvoa. Kiinaan kohdistettu paine on kuitenkin täysin linjassa sen laajemman Yhdysvaltain poliittisen linjauksen kanssa, että valtioiden pitäisi antaa rahamarkkinoiden määrätä valuuttojen arvot.
Toki on totuuden siemen siinä lausumassa, että vahva dollari hyödyttää yhdysvaltalaisia, koska sen ansiosta he voivat ostaa ulkomaisia tuotteita aiempaa alemmilla dollarihinnoilla. Vaikka heikentyvä dollari syö yhdysvaltalaisten ostovoimaa, vaikutus ei ole kovin suuri. Tämä johtuu siitä, että tuonnin osuus Yhdysvaltain bruttokansantuotteesta on vain noin viisitoista prosenttia.
Dollarin kahdenkymmenen prosentin heikentyminen vähentäisi siis yhdysvaltalaisten ostovoimaa vain kolme prosenttia. Samaan aikaan heikompi dollari tekee yhdysvaltalaisista tuotteista aiempaa kilpailukykyisempiä maailmanmarkkinoilla, mikä lisää vientiä ja supistaa tuontia.
Euron ohella dollari on heikentynyt viimeksi kuluneen kahden vuoden aikana myös suhteessa suurimpaan osaan muita valuuttoja. Niihin kuuluvat esimerkiksi Japanin jeni ja juan. Ulkomaankaupalla suhteutettu dollarin arvo on laskenut toistakymmentä prosenttia kahdessa vuodessa.
Yhdysvaltalaisten tuotteiden ja palveluiden parantunutta kilpailukykyä tarvitaan Yhdysvaltain valtavan kauppavajeen pienentämiseksi. Vaikka dollari on heikentynyt ja vienti kasvanut 25 prosenttia kahdessa vuodessa, Yhdysvaltain kauppataseen alijäämä oli viime vuonna noin 700 miljardia dollaria (eli viisi prosenttia bruttokansantuotteesta).
Yhdysvaltain tuonti on lähes kaksi kertaa vientiä suurempi, ja viennin pitäisi kasvaa kaksikymmentä prosenttia korvaamaan kymmenen prosentin kasvu tuonnissa. Tämä tarkoittaa, että dollarin täytyy edelleen heikentyä huomattavasti, jotta kauppavaje supistuisi kestävälle tasolle.
Sijoittajat kautta maailman haluavat vähentää dollarimääräisiä sijoituksiaan kolmesta pääsyystä.
Euro- ja puntamääräisten velkakirjojen korot ovat ensinnäkin korkeammat kuin vastaavien dollarivelkakirjojen korot, joten euroon ja puntaan sijoittaminen tuo paremman tuoton kuin sijoitukset dollariin.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Toiseksi, sijoittajat povaavat dollarille trendinomaista heikentymistä. Tämä johtuu siitä, että Yhdysvaltain suuri kauppavaje korjaantuu vain aiempaa kilpailukykyisemmällä dollarilla (kun euro-mailla puolestaan on yhteenlaskettuna kauppataseen ylijäämä).
Odotettavissa oleva dollarin heikentyminen tekee dollarimääräisten velkakirjojen suhteellisen tuoton vielä alemmaksi kuin pelkkä korkoero antaisi ymmärtää.
Kolmanneksi, sijoittajat lisäävät positioihinsa vuosittain nettomääräisesti tuhannen miljardin dollarin arvosta lisää dollarimääräisiä arvopapereita. Alempien tuottojen ja kasvavien riskien oloissa ei ole mikään ihme, että sijoittajat ympäri maailman haluavat myydä dollareita.
Vaikka yksittäiset ulkomaiset sijoittajat voivat myydä omistamiaan dollarimääräisiä arvopapereita, ne voivat myydä niitä vain muille ulkomaisille sijoittajille. Niin kauan kuin Yhdysvaltojen vaihtotase on alijäämäinen, ulkomaisten sijoittajien hallussa olevien arvopapereiden määrä kasvaa.
Kun ulkomaiset sijoittajat eivät enää halua pitää dollarisijoituksiaan, yritykset sijoitusten myymiseksi painavat sijoitusten arvoja alaspäin aina siihen saakka, kunnes sijoitusriskit purkautuvat ja pelko dollarin heikentymisestä väistyy niin, että sijoittajat ovat valmiita pitämään jäljelle jääneet dollarisijoituksensa.
Sen sijaan, että eurooppalaiset hallitukset keskittyvät toivomaan dollarin putoamisen katkeamista, niiden täytyy ryhtyä toimiin kotimaisen kysynnän lisäämiseksi.
Kotimaista kysyntää tarvitaan lisää korvaamaan entistä kilpailukykyisemmän dollarin aiheuttamat menetykset tavaroiden ja palveluiden markkinoilla sekä työpaikoissa. Tämä ei ole helppo tehtävä, koska EU:n keskuspankin on toimittava valppaasti inflaation kiihtymistä vastaan ja koska monissa EU-maissa on isot valtiontalouden alijäämät.
EU-keskuspankin liikkumavara on kapea, mutta kysynnän piristäminen ja verotuksen muutokset voivat riittää korvaamaan nettoviennin supistumisen. Esimerkki tällaisesta veromuutoksesta olisi investoinneille myönnetty väliaikainen verohelpotus, joka rahoitettaisiin yritysverotuksen väliaikaisella kiristyksellä. EU-maiden hallitusten on käännettävä huomionsa tämän haasteen hoitamiseen.
Yhdysvaltalaisen Harvardin yliopiston taloustieteen professori Martin Feldstein on aiemmin toiminut mm. presidentti Ronald Reaganin taloudellisten neuvonantajien neuvoston puheenjohtajana.
-16
-27
-9
Kommentit (22)
Öljyn arvohan on noussut valtavasti dollareissa mitattuna. Tämä ei kuitenkaan ole ollut suuri ongelma muita valuuttoja, kuten euroja, käyttäville valtioille.
Dollarin arvon romahtaminen romauttaa myös sen arvon maailmanvaluuttana ja samalla amerikkalaiset menettävät keinon verottaa maailmaa inflaation kautta. Painamalla lisää rahaa amerikkalaiset kun ovat voineet pitää talouttaan nousussa hivuttamalla muiden maiden dollarivarantojen arvoa omiin taskuihinsa.
Ehei, dollarin arvon aleneminen on paljon katastrofaalisempaa Usalle kuin kirjoittaja antaa ymmärtää.
Öljyn arvohan on noussut valtavasti dollareissa mitattuna. Tämä ei kuitenkaan ole ollut suuri ongelma muita valuuttoja, kuten euroja, käyttäville valtioille.
Dollarin arvon romahtaminen romauttaa myös sen arvon maailmanvaluuttana ja samalla amerikkalaiset menettävät keinon verottaa maailmaa inflaation kautta. Painamalla lisää rahaa amerikkalaiset kun ovat voineet pitää talouttaan nousussa hivuttamalla muiden maiden dollarivarantojen arvoa omiin taskuihinsa.
Ehei, dollarin arvon aleneminen on paljon katastrofaalisempaa Usalle kuin kirjoittaja antaa ymmärtää.
Ongelmasi onkin se, että katsot asiaa sieltä takavasemmalta. Asia näyttää aivan erilaiselta täältä oikealta. Katsotaan ajan kuluessa kumpi on oikeassa.
En usko että kysymyksessä voi millään olla se, ettäkö lama olisi vain ihmisen psykologiasta johtuva ilmiö. Psykologia on minusta ennemminkin sekundäärinen tekijä, sivuvaikutus, seuraus, ei syy. Siinä, kun mietitään kumpi aiheuttaa kumman: kallistuminen masennuksen vai vasennus kallistumisen, se on vähän sama kuin mietittäessä aiheuttaako ilman lisääntynyt hiilidioksidipitoisuus ilmaston lämpenemisen vai ilmaston lämpeneminen hiilidioksidin lisääntyneen pitoisuuden: yhdistettäessä samaan kuvaajaan ilmaston lämpeneminen (y=[°C]) ja ilman hiilidioksidipitoisuus (y=[%]), saadaan jomman kumpaa kuvaajaa skaalaamalla siitymään toinen jääkiekkomaila toista alemmas, jolloin saadaan tavallaan switchattua sitä, kumpi aiheuttaakaan kumman.
Minusta tuntuu, että ei lama missään nimessä voi aiheutua, saada alkunsa, mistään yksin psykologisesta tekijästä. Epäilen, että kautta ihmiskunnan historian, aina laman perimmäinen syy on ollut se, että elämisen peruskustannukset ovat nousseet yli saturaatiotason. Tämän jälkeen kysymys onkin sitten puhtaasti psykologiasta.
Ensinnäkin, puhuttaessa elämisen peruskustannuksista tarkoitan kustannuksia, joita ihminen on "sisäistänyt" omiksi tarpeikseen, esimerkiksi television katselu tai baarissa käynti tai kylpeminen ammeessa.
Tuleva lama johtuu uskoakseni nimenomaan öljyn hinnan noususta johtuvasta elinkustannusten noususta. Tosin, loppuviimein öljykin on turha hyödyke joka kuitenkin on "sisäistetty" perustarpeeksi: moni asia ei pyöri enää nykyään ilman öljyä.
Välittömästi laman jälkeen ihmisen elämisen perustarpeet ovat vähäiset ja peruselämiseen kuluu vähemmän rahaa. Noususuhdanteen aikana ihmiset tienaavat enemmän kuin mitä kuluttavat. Sen myötä ihminen alkaa vaistomaisesti kasvattamaan omaa perustarpeiden repertuaariaan. Pitäen kuitenkin kokoajan tiettyä rahamäärää "puskurina", Puskurirahamäärä on periaatteessa suurin piirtein vakio peruskulutuksen suhteen, mutta käytännössä se tekee sahausliikettä kokoajan henkilön tehdessä isompia investointeja kuten uusi auto tai remontti.
Siis: välittömästi laman jälkeen ihmisen peruskulutus on vähäistä, mistä tilanteesta se alkaa vähitellen "kohentua". Kohentumisesta käytetään tutumpaa nimitystä nousukausi. Kysymys siis on loppuviimmein ainoastaan ihmisen peruskulutuksesta, ja kun se nousee(~nousukausi) yli saturaatiotason, siitä seuraa inflaatio, laskusuhdanne. Se on laman perimmäinen syy, käsittääkseni aina. Elämisen Peruskustannukset nousee yli saturaatiotason. Se.
Missä kulkee saturaatiotaso?
Inflaatio, laskusuhdanne, alkaa itse asiassa paljon ennemmin kuin ihmiset yleensä huomaavat sitä. Sillä hetkellä kun ensimmäisen henkilön palkkaa korotetaan sen takia, että ei muuten rahat riitä elämiseen, alkaa inflaatio.
Rahaa, valuuttaa, on jaossa rajallinen määrä. Se kiertää ihmiseltä toiselle, osa on puskurina tilillä, joka aikanaan tuhlataan johonkin isompaan investointiin, osa on peruselämistä varten. Peruselämistä, jonka kustannukset siis, nousukaudelle tunnusomaisesti, pikku hiljaa kohoavat - sitähän se nousukausi juuri on, että elämisen peruskustannukset pikku hiljaa kohoavat.
Saturaatiotaso liittyy tavallaan "naapureihin". Naapureille näyttämiseen. Ihmisellä on käsitys siitä kuinka nopeassa tahdissa täytyisi tehdä niitä isoja investointeja, jotta pysyttäisiin naapurin tahdissa, ehkä jotta oltaisiin vähän parempia vielä. Sen päämäärän eteen elämisen peruskustannuksista ei tingitä, vaan pyritään tekemään tehokkaampaa työtulosta, jotta tienattaisiin enemmän. Joko pitempiä työpäiviä tai sitten optimoimaan tuloksenteko-menetelmiä. Jotta tehdylle työlle olisi ostaja, täytyy hintojen pysyä kohtuullisena, vähän alempana kuin kilpailijalla, ja työn laadun myös kohtuullisena - ei välttämättä hyvänä, mutta kohtuullisena. Tämä on se, mikä saa aikaan kilpailun yritysten välillä. Se, että pyritään haukkaamaan isompi markkinaosuus kuin kilpailijalla, se onnistuu tekemällä enemmän tuotetta ja myymällä se "ylijäämä" hiukan kilpailijaa halvemmalla kilpailijan asiakkaskunnalle. Kilpailija pyrkii säilyttämään nykyisen asiakaskuntansa tekemällä tuotteensa halvemmalla, usein kuitenkin se edellyttää tuontantomäärien lisäämistä. Se taas ruokkii entisestään yleistä peruskustannusten nousua: kate on pidettävä kohtuullisena, mutta tuotetta on liikaa => joudutaan markkinoimaan tuotetta aktiivisemmin kuluttajalle. Määräänsä enempää ei voida lisätä tuottoja tehostamalla tuotantoa (ja kilpailua). Saavutettu lisätuotto tuotannon/työskentelyn tehostamisesta ei lopulta enää riitä kattamaan oman elintason pitämistä "hitusen naapuria parempana".
Klik: Saturaatiotaso saavutettu.
Mistä johtuu rahan arvon aleneminen?
Kuten todettua, määräänsä enempää ei voida lisätä tuottoja tehostamalla tuotantoa (ja kilpailua). Toinen vaihtoehto (johon yhteiskunta siirtyy yleensä ikäänkuin rivissä, yhtäaikaa) lisätä tuottoja on nostaa "keinotekoisesti" palkkaa, ilman että työn määrä lisääntyisi tai laatu vaativoituisi. Toisin sanoen "ylihinnoitella" oma työpanoksensa. Työpanoksen ylihinnoittelu, siitä johtuu rahan arvon aleneminen.
Työstä saatu palkkahan on rahaa, joka maksetaan työpanoksesta. Tuotteen hinta koostuukin lähes yksinomaan tuotantoketjujen eri lenkkien työpanoksista tuotteeseen. Loppu on kysynnän ja tarjonnan trendeistä johtuvia vaihteluita tai sitten markkinointia hyödyntäen hintaan pumpattua ilmaa. Valuutan kurssi ja työpanoksen hinta siis ovat toisiinsa nähden kääntäen verrannollisia.
Mikä on inflaatio ja mikä on lama?
Inflaatio on sitä, kun on alettu kollektiivisesti ylihinnoittelemaan työpanosta, eikä henkilön rahat enää riitäkkään kasvattamaan "isoja investointeja" yli naapurin investointien, koska kaikki on kallistunut. enää on tyytyminen samaan tasoon kuin naapurilla, tai huonompaan.
Lama on silloin, kun joudutaan karsimaan elämisen peruskustannuksissa, elämään kädestä suuhun ts.
Mikä on kupla?
Kupla on se, että innostutaan investoimaan enemmän kuin mitä palkasta löytyy katetta. Investointitahti on liian kiivas, palkkataso ei riitä ylläpitämään sitä tahtia.
Mitä on ostovoima?
Ostovoiman aleneminen johtuu oman työpanoksen yliarvioimisesta ja muiden työpanoksen aliarvioimisesta, Ostovoiman koheneminen puolestaan oman työpanoksen aliarvioimisesta ja muiden työpanoksen yliarvioimisesta.
Miten hillitä lamaa?
laman aikana valuutan arvo on pohjalukemissa, ensimmäinen edellytys lamasta toipumiselle on rahan arvon kohoaminen. Rahan arvo ja työpanoksen hinta ovat toisiinsa nähden kääntäen verrannollisia. Rahan arvo kohoaa, kun ihmiset alkavat alihinnoitella oman työpanoksensa.
Siis toisin sanoen sillä, että ihmiset ainoastaan romauttaisivat peruskulutuksensa lähelle nollaa, ei juuri ole lamaa ehkäisevää vaikutusta. Pikemminkin päin vastoin. Ensisijaisesti kannattaa pyrkiä alihinnoittelemaan oma työpanoksensa, mitä aiemmassa vaiheessa lamaa tämä tapahtuu, sitä helpompi on oikaista tilanne. Elämisen peruskustannusten karsiminen kannattaa pyrkiä tekemään portaittain: hitaasti mutta määrätietoisesti. Tuotteita, joiden hinnassa on ilmaa, kannattaa ensimmäisenä välttää ja pyrkiä hakemaan korvaavia vaihtoehtoja.
Miksi kannattaa antaa vapaaehtoisesti rahaa pois sellaiselle, jolta ei odota saavansa sitä takaisin?
Koska tällöin rahan antaja alkaa vaistomaisesti alihinnoittelemaan omaa työpanostaan, ja myös rahan vastaanottaja alkaa alihinnoitella omaa työpanostaan.
jepulis, huomenna ehkä oikoluen kyseisen tekstin...